Konnan kohtuus

Keskiviikko 4.7.2012 - Mamma Mesikämmen


coffee_pilfering.jpg

Ovatko yt-neuvottelut tältä erää ohi, kun henkilöstövaikutuksia käsittelevät neuvottelut päättyivät? No eivät ole. Yt-lain edellyttämiä yhteistoimintaneuvotteluja henkilöstöä koskevista asioista käydään jatkuvasti niinkutsutussa Neuvottelukunnassa, jossa henkilöstöllä on pysyvät edustajat.

Neuvottelukuntaan on kevään jälkeen tuotu yhä uusia säästötoimenpide-ehdotuksia, jotka nipistäisivät säästöjä henkilöstön selkänahasta ja vakiintuneista eduista.

Ymmärtäähän Mamma yrityksen hankalan tilanteen. Mamma on kuitenkin ymmällään siitä, missä kulkee järkevän säästämisen raja. Kaikki henkilöstöön liittyvä rahanmeno voidaan näköjään katsoa kustannukseksi, jonka voi säästösyistä yrittää poistaa. Missä säästämisen raja kulkee, mikä on konnan kohtuus? Firmalle varmaan kelpaisivat parhaiten työntekijät, jotka maksaisivat työssään aiheuttamansa kulut itse. Lähinnä vain lait ja työmarkkinat vetävätkin säästämisen rajat.

Kriisitunnelmia on helppo käyttää hyväksi. Neuvottelukuntaan on tuotu epätoivoisen oloisia ehdotuksia muutaman järkevan seassa.  Mamma on miettinyt mistä löytää ohjenuoraa suhtautumiseen. Terveen järjen ja lakien pitäisi auttaa, mutta niiden soveltaminen näyttää olevan työnantajalla toisenlaista kuin työntekijöillä.

Laki ei ota kaikkeen yksiselitteistä kantaa. Onko ilmainen automaattikahvi muodostunut työsuhteen vakiintuneeksi ehdoksi, jos sitä on ollut tarjolla vuodesta 1997 lähtien? Onko järkeä poistaa ilmaisia kahveja, kun kahvittelun järjestely muuten tulee ongelmaksi? Onko toisaalta järkeä ryhtyä käräjöimään ilmaisen kahvin puolesta? Jos luovumme kahvista, mistä kaikesta muusta joudumme luopumaan? Missä kulkee raja? Säästettäisiin nyt ensin vaikka kertakäyttömukeista. Vai pelastaisiko ilmaisista kahveista luopuminen sittenkin koko firman?