Omenoita vai kirsikoita?

Perjantai 15.6.2012 - Mamma Mesikämmen


Useimmat paketin valinneet ovat tänään viimeistä päivää töissä. Suurin osa heistä ja irtisanotuista lähtevät matalalla profiililla, kadoten vain jonain päivänä. Monesti jälkeenjääville ensimmäinen tieto lähtijästä on sähköpostin automaattinen poissaolovastaus: "Viestin vastaanottaja ei ole enää yrityksen palveluksessa".

Vanha arvostettu työkaverini Pekka teki poikkeuksen. Hän tarjosi läksiäispullat. Pullakahveilla vallitsi vakava tunnelma. Oli vähän kuin hautajaiset, mutta vainaja seisoikin kaikkien keskellä ja jutusteli verkalleen.

Pekka tuumi, että hän on jo 60 vuotta täyttänyt ja on päättänyt ettei enää yritä töitä löytää. Pekka naurahti, että hänessä on vielä sen verran nuoruuden radikaaliutta jäljellä, että muotivirtausten vastaisesti hän aikoo alentaa eikä nostaa eläköitymisikää. Tähän yksi työkaveri totesi kuivasti, että koska keskimääräinen eläköitymisikä on Suomessa 58 vuoden paikkeilla, Pekka nostaa keskiarvoa jo.

Pekka ei ollut lähdöstään pahoillaan. Hän kertoi minulle selitykseksi tarinan:kirsikkaomena.jpg

Olipa kerran omenapuu, joka teki aina runsaan sadon ihania isoja, mehukkaita omenoita.

Sitten puutarhuri vaihtui. Uudella puutarhurilla oli uudet näkemykset. Uusi puutarhuri antoi omenapuulle tiukan määräyksen alkaa tuottaa kirsikoita.

Omenapuu yritti ja yritti kovasti. Vihdoin sen onnistui tuottaa hyvä sato  –  kirsikan kokoisia omenoita. Parempaan se ei pystynyt.

Olen pohdiskellut tarinaa. Miksi pitkä ja ansiokas ura saa tällaisen lopetustarinan?