Huono työviihtyvyys tulee kalliiksi

Perjantai 6.1.2012 - Mamma Mesikämmen


Edellisessä blogissani totesin, että ylempi toimihenkilö tahtoisi tulla töihin viihtymään töitä tekemällä. Parhaimmillaan työ on symbioosi, jossa työntekijä viihtyy ja työnantaja hyötyy.

Töissä ei kuitenkaan aina viihdytä. NOPSYn kyselyjen mukaan meillä viihdytään huonosti. Monet vastaajat sanoivat omin sanoin, että työn imu on kadonnut.

Kokemukseni mukaan parhaassakin firmassa työn imu saattaa joskus puuttua. Työntekijä voi olla väärissä tehtävissä, tai hän voi olla ikuinen valittaja, joka ei viihdy koskaan. Heitäkin on. Mutta jos firman henkilökunnasta suuri osa ei kyselyiden mukaan enää viihdy, vikaa löytyy varmasti eniten yrityksestä itsestään.

Kun yksittäinen ylempi toimihenkilö ei enää viihdy, niin olisi kai kaikille helpointa, että henkilö etsisi itselleen uuden viihtyisämmän työn. Näin myös HR on minulle sanonut: "Miksi he valittavat? Mikseivät lähde firmasta, jos eivät meillä viihdy?"

Mutta lähteminenpä ei olekaan helppoa! Työmarkkinat eivät vedä, ja varsinkin iäkkäämmät työntekijät työllistyvät vaikeasti. Myös yrityksen sisällä siirtyminen on tehty lähes mahdottomaksi.

Edes jokin työpaikka on tärkeä osa ihmisen omanarvontuntoa. Vaikka hän ei töissä viihtyisikään, elättää hän sillä ainakin perhettään eikä ole sosiaalipummi. Niinpä monet roikkuvat töissä, vaikka viihtyvyys olisi tiessään. Käytännössä vaihtoehto olisi nöyryyttävä työttömyys.

Kun yritys näkee työviihtyvyyden vain yksilötason ongelmana silloinkin, kun työviihtyvyys on poskellaan yrityksen johtamiseen liittyvien puutteiden vuoksi, niin sepä onkin hankala ongelma.

Jos ylempi toimihenkilö ei viihdy, hän puuhastelee ja haluaa vapaalle

badbeing.jpgYlempi toimihenkilö on paitsi leikkisä, myös älykäs ja sopeutuva. Jos annetuissa tehtävissä tai tavoitteissa ei ole järkeä, tai jos pomo tai kollegat eivät ymmärrä hommista sen vertaa, että osaisivat arvostaa hyvää työtä, tai jos yrityskulttuuri on kyräilyä, bluffaamista ja nuoleskelua, hän sopeutuu tilanteeseen. Ylempi toimihenkilö muuttuu huomaamattomaksi: puuhastelee jotain ja keskittyy näyttämään hyvältä, jotta saa pitää paikkansa ja palkkansa.

Tällainen ihminen riemastuu mahdollisuudesta saada lisävapaita, tehdä lyhennettyä työpäivää, jäädä osa-aikaeläkkeelle tai muuten vain päästä eläkkeelle mahdollisimman pian.

Tässä on paha ristiriita. Yhteiskunnan tuella järjestetyt vapaat, kuten vuorotteluvapaa tai osa-aikaeläkkeet, ovat tarkoitetut auttamaan töissä jaksamista, mutta ne eivät auta töissä viihtymiseen. Viihtymisestä pitäisi olla vastuun työnantajalla eikä yhteiskunnalla. Huonosti johdettu firma tulee nykyisin kalliiksi paitsi osakkeenomistajille, myös yhteiskunnalle.